Tervetuloa tutustumaan meihin ja kissoihimme!
Olemme 5 henkinen perhe, minä, mies sekä 3 lasta.
Kotonamme asuu tällä hetkellä 8 kissaa, joista 6 on maine coonia, Kotikissa Viiru sekä bengalineiti Tiikerikakku. Sijoituskodeissa meillä asuu tällä hetkellä
Reetta, Räikkönen, Leevi sekä Pontus.
Kissalamme sijaitsee Jämsänkoskella n. 60km Jyväskylästä ja n. 100km Tampereelta.
Olen käynyt Suomen kissaliiton järjestämän kasvattajakurssin vuonna 2011 ja kasvattajanimeni FI*Marskin on hyväksytty Fifessä 11.5.2011
Kissahulluutta isolla sydämellä.
Lapsena minulla oli pieni valkoinen kissa, Lumikki.
Lumikin kanssa tutustuimme yhdessä maailmaan, mutta hyvin pian meidän oli luovuttava pienestä kissastani. Pieni kissani kasvoi isoksi, ja siinä teini-iän vaiheilla se alkoi raatelemaan ja puremaan meitä pahoin. Siskoni oli tuohon aikaan vielä pieni vauva, joten meidän oli tehtävä raskas päätös Lumikin muutosta muualle.
Monen monta vuotta myöhemmin, kannoin naapurin maatalosta kotiin pienen mustavalkoisen kissanpennun, äitimme ei oikein asiaan lämmennyt, mutta lupa tuli, koska ei ollut enää vaihtoehtoa! Pieni pörröinen Söpö-kissa oli tullut jäädäkseen.
Aikaa kului ja tuli ihmislasten vuoro - tyttäreni Jonna ja hänen jälkeensä Jere, jota vielä muutaman vuoden päästä seurasi Sonja. Sonjan syntymän jälkeen muutimme vilkkaan kadun varrelta isompaan taloon, takaisin nuoruus kotiini. Aikaa edellisestä omasta kissastani oli kulunut lähes 10 vuotta ennenkuin tapasin kissani Viirun. Löytöeläin kodilta kopassa eläinlääkärin kautta kotiin ja se oli menoa ! Monet taistelut kävimme ja molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus oli syttynyt uudelleen. Punaisen Viiruni avulla.
Viirun kaverin Lissun kuoltua tapaturmaisesti, aloin etsimään Viirulle uutta kaveria, ja tästä lähti rotukissa harrastus, punnittuani useimpia erirotuja ja katseltuani ja aikani pähkäilytäni jäi minua kaivamaan, että millainenkohan se Maine coon sitten oikein olisi? Maine Coon naaraamme Aidan löydyttyä Alohacoon´s kissalan nettisivuilta ajattelin, että "Se on tässä" -ja hetkeäkään en ole katunut! Aidan myötä on kasvanut rakkauteni tähän isoon rotuun, ja koti ei olisi enää koti ilman coonia!
Aidan jälkeen on moni asia vienyt mukanaan, niin kissanäyttelyt, kuin kasvatusajatuksen syttyminen, nyt on takana muutama pentue, mutta silti olemme vielä alkutaipaleilla oppimassa paljon uutta.
Jos sinua kiinnostaa tutustua lisää tai meidän kissamme kiinnostavat sinua, otathan ihmeessä yhteyttä! Meille on helppo tulla, ja oletkin aina tervetullut tutustumaan minuun ja kissoihin kunhan sovimme siitä etukäteen!
Olemme 5 henkinen perhe, minä, mies sekä 3 lasta.
Kotonamme asuu tällä hetkellä 8 kissaa, joista 6 on maine coonia, Kotikissa Viiru sekä bengalineiti Tiikerikakku. Sijoituskodeissa meillä asuu tällä hetkellä
Reetta, Räikkönen, Leevi sekä Pontus.
Kissalamme sijaitsee Jämsänkoskella n. 60km Jyväskylästä ja n. 100km Tampereelta.
Olen käynyt Suomen kissaliiton järjestämän kasvattajakurssin vuonna 2011 ja kasvattajanimeni FI*Marskin on hyväksytty Fifessä 11.5.2011
Kissahulluutta isolla sydämellä.
Lapsena minulla oli pieni valkoinen kissa, Lumikki.
Lumikin kanssa tutustuimme yhdessä maailmaan, mutta hyvin pian meidän oli luovuttava pienestä kissastani. Pieni kissani kasvoi isoksi, ja siinä teini-iän vaiheilla se alkoi raatelemaan ja puremaan meitä pahoin. Siskoni oli tuohon aikaan vielä pieni vauva, joten meidän oli tehtävä raskas päätös Lumikin muutosta muualle.
Monen monta vuotta myöhemmin, kannoin naapurin maatalosta kotiin pienen mustavalkoisen kissanpennun, äitimme ei oikein asiaan lämmennyt, mutta lupa tuli, koska ei ollut enää vaihtoehtoa! Pieni pörröinen Söpö-kissa oli tullut jäädäkseen.
Aikaa kului ja tuli ihmislasten vuoro - tyttäreni Jonna ja hänen jälkeensä Jere, jota vielä muutaman vuoden päästä seurasi Sonja. Sonjan syntymän jälkeen muutimme vilkkaan kadun varrelta isompaan taloon, takaisin nuoruus kotiini. Aikaa edellisestä omasta kissastani oli kulunut lähes 10 vuotta ennenkuin tapasin kissani Viirun. Löytöeläin kodilta kopassa eläinlääkärin kautta kotiin ja se oli menoa ! Monet taistelut kävimme ja molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus oli syttynyt uudelleen. Punaisen Viiruni avulla.
Viirun kaverin Lissun kuoltua tapaturmaisesti, aloin etsimään Viirulle uutta kaveria, ja tästä lähti rotukissa harrastus, punnittuani useimpia erirotuja ja katseltuani ja aikani pähkäilytäni jäi minua kaivamaan, että millainenkohan se Maine coon sitten oikein olisi? Maine Coon naaraamme Aidan löydyttyä Alohacoon´s kissalan nettisivuilta ajattelin, että "Se on tässä" -ja hetkeäkään en ole katunut! Aidan myötä on kasvanut rakkauteni tähän isoon rotuun, ja koti ei olisi enää koti ilman coonia!
Aidan jälkeen on moni asia vienyt mukanaan, niin kissanäyttelyt, kuin kasvatusajatuksen syttyminen, nyt on takana muutama pentue, mutta silti olemme vielä alkutaipaleilla oppimassa paljon uutta.
Jos sinua kiinnostaa tutustua lisää tai meidän kissamme kiinnostavat sinua, otathan ihmeessä yhteyttä! Meille on helppo tulla, ja oletkin aina tervetullut tutustumaan minuun ja kissoihin kunhan sovimme siitä etukäteen!