Viiru Pesonen, punainen maatiainen.
Muutti meille löytöeläinkodilta vuonna 2008
Ajatus kissan ottamisesta lähti siitä, että minulla on aina ollut kissoja. Kuitenkin asuttuamme muutaman vuoden lähellä keskustaa ja lapsiemme ollessa aivan pieniä, ei koskaan tullut mieleenikään hommata siihen vielä kissaa. Muutettuamme kuitenkin kotitalooni heräsi ympärillä asuvien kissojen myötä sisäinen kaipuu, taas siitä omasta pienestä karvaisesta, kissastani. Etsiskelin aikani kissaa, mutta mikään ei tuntunut omalta. Ja yksi reissu löytöeläinkodille avasi silmäni; Siellä tuo laiha, likaisen oloinen punaturkkinen kissa, keskusteli minulle. Pienessä häkissä keskellä pihaa, monen muun kissan kanssa. Tuo tunne siitä, että mitenkä ne kissat siellä olivat, teki olon, että voisin ottaa kaikki kissat meille! Kuitenkaan tarkoituksenani ei ollut kuin se yksi. Se yksi punainen, vihreä silmäinen kissa joka jo ensi silmäyksellä kertoi, että hän haluaa minut! Viiru lähti mukaamme ja alkutaipaleillaan hän kertoi, että hän ei ole helppo, hän ei halua tehdä niinkuin minä sanon, vaan olla oman itsensä herra. Sieltä alkoi tahtojen taistelu ja meidän yhteinen taipaleemme kohti yhteisymmärrystä. Alku aikoinaan Viirulle sattui mitä ihmeellisempiä haavereita, milloin oltiin menossa tikattavaksi, milloin me mentiin lonkkia kuvaamaan, kun Herran lantiosta löytyi murtuma, jonka aiheuttaja on edelleen meille arvoitus. Pääasia, että Viiru voi nyt hyvin, hän rakastaa, tepsuttaa edes takaisin, sisään – ulos – ulos – sisälle. Viiru onkin meidän ainut kissamme joka ulkoilee vapaasti, en voinut häntä monien onnettomuuksienkaan jälkeen sulkea sisäkissaksi, koska Viirulle pelkkä ajatus tarha- ulkoilusta saa paniikin omaisen tunteen päälle. Häntä paremmin tuntevana epäilen sen suuresti johtuvan löytöeläin kodin – häkkielämästä. Minun kunnioitukseni meidän Viirua kohtaan on sanoinkuvaamaton tunne, ja tunnen myös hänen kunnioituksensa minua kohtaan. Aina kun hän tulee siihen eteen, iloisena minua vastaan. Tulen minä kotiin, tai tulee hän muuten vain minua tervehtimään, tunnen sisälläni pienen hetken rauhaa. Vihreät silmät ja vilkas luonne, kaikkea mitä kissalta toivoisi, on siinä yhdessä pienessä paketissa. Elämäni punaisin kissa. Viiru. |